On tasan viikko kuntavaalien vaalipäivästä. Viikko hujahti työn merkeissä ja vaalitulosta ihmetellessä.

Olin ensimmäistä kertaa ehdolla ja liikkeellä pienellä budjetilla. Vaalityö oli ensikertalaiselle jatkuvaa uuden oppimista ja sisäistämistä ja sen pohdintaa, mihin omat rahkeet riittävät. Ennen vaalikampanjan käynnistymistä en jotenkin kehdannut pyytää ystäviä ryhtymään sen suurempaan tukiryhmän toimintaan. Monella on arki hektistä. On lasten ja omia harrastuksia, hektistä työtä ja sen sellaista. Käytännössä siis vaalitiimin muodostivat minä itse ja puolisoni, joka toimi vaalipäällikkönä. Ihanaa oli, että kampanjan aikana muutama, niin tuttu kuin tuntematon, halusi kuitenkin auttaa vaalityössä jakamalla mainoksiani ja suosittelemalla minun äänestämistäni helsinkiläisille kavereille tai sosiaalisessa mediassa yleisesti. Olen aivan varma siitä, että näillä avuilla oli merkitystä. Kiitos teille, jotka itsenne tästä tunnistatte.

Pienellä budjetilla kun on liikkeellä, joutuu tunnustumaan tietyt realiteetit. Jos ei budjetti anna myöten ostaa flyereiden/mainosten suorajakelua, jää paljon äänestäjiä tavoittamatta. Nykyään vain harvan kerrostalon ovet auki, eli mainosten jakaminen on hankalaa. Muitakin asioita tuli kampanjan aikana huomattua, joihin olisi ollut hyvä voida panostaa.

Olin varautunut siihen, että vaalikentillä kohtaisi enemmänkin häirintää. Pääosin kaikki sujui hyvin. Valitettavasti on pakko sanoa, että kaikki kohdattu epäasiallinen käytös tuli perussuomalaisten kannattajien tai ehdokkaiden taholta. Muiden puolueiden edustajat ja tukiryhmäläiset, joita itse kohtasin kentällä, käyttäytyivät vähintäänkin asiallisesti. Monen kanssa voitiin myös pienet hetket keskustella oikein hyvässä hengessä, jopa humoristisesti. Se onkin tärkeää, politiikassa kun on kyse yhteistyöstä. Eriävistä näkemyksistä huolimatta kaiken lähtökohta tulee kuitenkin olla toisten kunnioitus ja hyvä käytös.  

Huolimatta ensikertalaisuudesta, pienestä budjetista ja ison tukiryhmän puutteesta, onnistuin keräämään 493 ääntä. Se riitti oman puolueen 5. varavaltuutetun paikkaan. Kyse on sikäli merkittävästä saavutuksesta, että sillä pääsee jo kiinteästi mukaan valtuustoryhmän työskentelyyn. Pääsee vaikuttamaan, verkostoitumaan ja oppimaan. Tätä kirjoittaessa on vielä epäselvää, irtoaako, ja millainen luottamuspaikka. Se selviää 1.7., kun oman puolueeni piirikokous nimeää luottamushenkilöt neuvotelluille paikoille.

Tällä hetkellä tuntuu siltä, että tämä homma ei ollut tässä. Tuntuu siltä, että nämä eivät olleet ensimmäiset tällaiset vaalit omalla kohdallani. Into tuntuu kasvavan koko ajan. Tulevaisuus näyttää, millainen polku tässä on syntymässä.

Kiitos jokaiselle äänestäjälleni. Teidän jokaisen äänellä on minulle valtava merkitys. Jokaisen äänen koen suurena luottamuksen osoituksena.
Kiitos kaikille teille, jotka olette tukeneet minua vaalityössä tavalla tai toisella, kannustaneet minua ja luoneet uskoa siihen, että ensikertalainenkin voi pienelläkin budjetilla pärjätä.
Kiitos SDP Helsingin muille ehdokkaille kivasta kampanja-ajasta. Meillä oli hieno henki tehdä kampanjaa yhdessä! Uskon, että tämä fiilis välittyi myös ulospäin.

Kiitos Nasima Razmyarille, joka jaksoit kentällä kiertäessäsi aina tsempata meitä uusiakin ehdokkaita. Kiitos piirin puheenjohtaja Anita Hellmanille, hienosti luotsasit kampanjaa ja porukkaa. Kiitos piirin toiminnanjohtaja Laura Ylitalolle, jolta ehdokkaat saivat tasaisesti hyvää infoa.
Kiitos myös oman puolueosastoni tovereille tuesta ja oman puolueosaston muille ehdokkaille kampanjatyöstä. Yhdessä keräsimme puolueelle 1713 ääntä, se on hieno määrä!

Kaikkein suurin kiitos omalle, rakkaalle puolisolleni. Kiitos Jarmo siitä vankkumattomasta tuesta, jota olet minulle osoittanut ja osoitat. Kiitos hyvistä keskusteluista, mahdollisuudesta ventiloida asioita ja tuulettaa omia ajatuksiaan. Kiitos, että olet rinnallani.

Nyt nautitaan kesästä, ja katsotaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tämä sivusto pysyy hengissä, pyrin kirjoittamaan tänne säännöllisesti. Hyvää kesää kaikille!