Helsingissä päätettiin budjettineuvotteluiden tuloksena kaventaa kotihoidontuen kuntalisää niin, että sitä maksetaan vain 1-vuotiaaseen asti. Kokoomuksen Jan Vapaavuoren esitys oli alun perin kuntalisän lakkauttaminen kokonaan. Tämä saatiin torpattua, mutta tehty päätös on mielestäni ongelmallinen.
Ymmärrän perustelut yleisellä tasolla lasten varhaiskasvatukseen osallistumisen tärkeydestä ja naisten (jotka eniten edelleen hoitovapaata käyttävät) aseman vahvistumisesta työelämässä. Päätökseen liittyy kuitenkin asioita, joiden vuoksi en pidä päätöstä hyvänä.
Päätöstä on perusteltu sillä, että tutkimustieto puoltaa lasten osallistumista varhaiskasvatukseen. Loppuvuodesta 2020 tutkijatohtori Aino Saarinen nosti kuitenkin esiin, että laaja tutkimusnäyttö ei tue väitettä siitä, että alle 3-vuotiaan osallistuminen varhaiskasvatukseen olisi lapsen kehityksen kannalta välttämätöntä. Saarisen mukaan varhaisen varhaiskasvatuksessa aloittamisen hyödyistä ei löydy tutkimuksellista näyttöä. Päin vastoin, kansainvälinen tutkimus on osoittanut, että lapsen agressioriski kasvaa, jos lapsi on aloittanut varhaiskasvatuksessa liian varhain ja viettää päivähoidossa liian pitkiä päiviä. Riskiä lisäävät myös liian suuri ryhmäkoko ja hoitajien vaihtuminen. Alle 2-vuotiailla tärkeämpi asia, kuin varhaiskasvatukseen osallistuminen, on mm. kiintymyssuhteiden kehittyminen.
Varhaiskasvatukseen liittyen yleinen puheenaihe on, onko henkilöstöä riittävästi. Varhaiskasvatuksessa on yleisesti pulaa sekä lastenhoitajista että varhaiskasvatuksen opettajista. Yhtenä syynä tähän on alan alhainen palkkataso. Varhaiskasvatuslaki määrittelee henkilöstömitoituksen lasten iän ja määrän mukaan.
- alle 3-vuotiaiden ryhmässä voi olla korkeintaan 12 lasta (1 kasvattaja / 4 lasta)
- yli 3-vuotiaiden ryhmässä korkeintaan 21 (1 kasvattaja / 7 lasta)
- yli 3-vuotiaiden osapäivähoidossa 1 kasvattaja / 13 lasta.
Lisäksi mitoituksessa on otettava huomioon erityisen hoidon ja kasvatuksen tarpeessa olevat lapset, ellei heille ole erityistä avustajaa.
Henkilöstömitoituksesta voi poiketa vain tilapäisesti. Sitä ei saa tapahtua päivittäin eikä se voi kestää koko hoitopäivää. Varhaiskasvatuslain elokuun alussa voimaan astuva muutos ohjaa henkilöstömitoituksen toteutumista. Elokuusta alkaen mitoituksesta ei saa poiketa myöskään henkilöstön poissaoloista johtuvista syistä.
Kannan huolta siitä, miten Helsingissä on varauduttu kotihoidontuen kuntalisän leikkauksesta johtuvaan lapsimäärän kasvuun varhaiskasvatuksessa. Onko varauduttu etsimällä lisää tiloja varhaiskasvatuksen toiminnalle? Jos on, mitkä toiminnot väistävät? (Esim. Kontulassa lopetettiin yksi alueen perheille tärkeä asukaspuisto tämän vuoksi.) Onko henkilöstöä tarpeeksi? Kun nimenomaan alle 3-vuotiaiden lasten määrä lisääntyy, täytyy henkilöstöä palkata sen mukaisesti. Mistä tämä henkilöstö saadaan, kun jo nytkin on pulaa?
Kannan huolta siitä, miten toteutuu laadukas ja turvallinen varhaiskasvatus lähellä kotia tässä tilanteessa. Alan ammattilaisten tahtotilasta tai ammattitaidosta se ei ole kiinni. Se on kiinni siitä, miten kaupunki omilla toimillaan huolehtii asiasta. Miten huolehditaan siitä, että jokaiselle varhaiskasvatuspaikkaa hakevalle sellainen löytyy lähellä kotia? Miten huolehditaan siitä, että varhaiskasvatuksen henkilöstömitoitus on vähintään lain edellyttämä? Olen näitä asioita kysynyt, ja vastaus on ollut, että tilannetta seurataan. Tämä ei mielestäni riitä. Tilanne vaatii aktiivisia toimia. Seurantaperiaatteella ongelmat ehtivät syntyä ja niihin nopeiden ratkaisujen hakeminen on vaikeaa.
Kun tällaisia päätöksiä kuntapolitiikassa harkitaan, on syytä tarkastella asiaa laajasti monesta eri näkökulmasta ja pohtia syy-seuraussuhteita. Tässä tapauksessa näyttää siltä, että tässä ei ihan ole onnistuttu.
JENNI HJELT, VARAVALTUUTETTU / SDP HELSINKI 